Vavan korjausta / Vaparenkaan vaihto osa 3

No nyt sen pitäisi olla valmis. Päällekkäisiä kerroksia tuli 4 kunnes olin tyytyväinen tulokseen. Sidos tuntuu kestävältä ja miellyttää omaa silmää. Kovin suurta merkitystä toiseksi alimmalla vaparenkaalla ei vavan toiminnan kannalta ole, eikä se kovin isoon rasitukseen kalastettaessa onneksi joudu. Lähinnä tärkeää tässä on nyt vain se, että rengas ohjaa siiman kapeampiin renkaisiin ja ei nirhaa siimaa heitettäessä/kelatessa. Testireissun jälkeen näkee sitten onko renkaan vaihtamisella mitään konkreettista merkitystä.  Tässä vielä kuva valmiista ja lakatusta sidoksesta:

Valmis ja viimeistelty sidos ja lakkaus

Jos vapaa ei kovin tarkasti katso, niin luulempa ettei ulkopuolinen sitä ihan heti vaihdetuksi huomaa, vaikka spottaamista saattaakin helpottaa se, että lähettivät minulle verkkokaupasta väärällä värityksellä olevan vaparenkaan. Eipä se toimintaan mitenkään vaikuta onko kehys krominen vai musta, mutta näkyypähän oma kädenjälki nyt kunnolla vavassa.

Kalaa kannattaa kalastaa vaikkei saisikaan.
-JP

Vavan korjausta / Vaparenkaan vaihto osa 2

Noniin, nyt on remppakin siltä osin ohi, että mahtui itsekin pöydän ääreen korjailemaan vaparengasta josta jo aiemmin kirjoittelin. Polte sen korjaamiseen nyt tuli siitä, kun kävin toissapäivänä Ratinanrannassa heittelemässä (tuli muuten yksi todella laiha vajaa 40cm kuha) ja tuntui siltä, että heitot jäivät kokoajan pikkuisen liian vajaiksi. Jig'n Prolla kun ei ole pituutta kuin 183cm ja Daiwalla kuitenkin jo 191cm. Erot eivät tunnu isoilta, mutta kyllä se vain heittopituuksissa itsellä ainakin näkee.

Ensimmäinen vaihe oli rakentaa "vavanpyöritysteline". Osat mitä tähän tarvittiin oli kaksi samankorkuista pahvilaatikkoa, kaksi painavaa kirjaa (itse poimin pari Remeksen romaania), sakset ja kaksi sivua lehdestä (tai vaikka pari A4-paperia). Ensin leikkasin pahvilaatikon reunoihin samoille kohdille lovet missä vapa pysyi paikallaan ja sitä pystyi pyörittämään. Samalla hieman pyöristelin reunoja, etteivät terävät kulmat hankkaisi aihiota vasten. Sitten asettelin ensin toisen kirjan sen laatikon pohjalle, jonka kohdalla korjattava vaparengas oli, sitten pala paperia suojaamaan kirjaa, sidontalanka siihen päälle (lankarulla itsestä poispäin ja itse lanka nousee kohti vapaa kirjan edestä), toinen paperi päälle ja toinen kirja siihen päälle. Seuraavaksi vain vapa telineeseen ja eikun sitomaan.

"Vapateline"

Laitoin hieman pikaliimaa vaparenkaan jalan alle, jotta se pysyisi kunnolla paikallaan pyörityksessä ja poistin sen paikallaan aluksi pitäneet teipinpalaset. Tässä kohtaa olin erittäin huolellinen, että vaparengas oli oikeassa linjassa, ettei sitten tarvitse lopussa kirota vinoa rivistoä.

Vaparengas liimattuna ja valmiina sidottavaksi.

 Ja sitten sitomaan. Aloitin sidoksen reilusti jalan etupuolelta ja lukitsin langan sidoksen alle kuten perhoja sitoessani. Tämän jälkeen varmistin, että lanka pysyi koko ajan kireällä ja lähdin pyörittämään vapaa akselinsa ympäri. Samalla huomasin, että vapa ei pysynyt kokoajan aivan samalla kohtaa ja sidokseen tuli ärsyttävän näköisiä aukkoja, joten rapsuttelin kynnellä sidosta tiiviiksi ja tasaiseksi jotta se olisi mahdollisimman siisti ja tukeva.

Sidos noin puolessavälissä. Taustalla näkyy hyvin lankarullan paikka.

 Sidoksen "nostaminen" jalan päälle oli kaikkein vaikein kohta, vaikka olin hionut jalan kärjen niin lättänäksi ja teräväksi kuin suinkin uskalsin. Tarkkasilmäinen saattaakin huomata, että jouduin kertaalleen palaamaan langan kanssa jalan alle ja sen jälkeen nostamaan langan uudelleen jalan päälle saadakseni sen kokonaan peitettyä. Tätä kauneusvirhettä lakkauksen jälkeen ei kuitenkaan huomaa. Miksi en sitten purkanut sidosta taaksepäin ja tehnyt uudelleen? Meinasinkin aluksi, mutta huomasin että mikäli lanka pääsee yhtään löystymään, niin sidos alkaa samantien kärsimään. Se tässä DIY-vapatelineessä onkin ongelma, lankaa ei saa palautettua kunnolla kireällä takaisin rullalle. Minun olisi siis pitänyt purkaa koko sidos ja aloittaa alusta, mutta olin korjausliikkeeseen tyytyväinen joten päätin jatkaa. Seuraavaksi vuorossa oli sidoksen päättäminen aivan vaparenkaan jalan päähän. Tähänkin oli olemassa hyvä niksi jonka internet ja google minulle paljastivat. Tein noin 10-15 kierrosta ennen loppua kuitusiimasta lenkin/loopin ja asetin sen siten, että lenkin pää osoitti itse rengasta kohti, asetin sen sidontalangan alle ja jatkoin sitomista aivan jalan loppuosaan asti. Pidin paineen sidontalangalla pitämällä päätöskohdan päällä sormeani, katkaisin langan, jätin reilusti varaa (noin 15cm) ja ujutin langan pään lenkistä läpi. Tämän jälkeen otin lenkin toisesta päästä molemmista irtopäistä kiinni ja vedin tasaisesti, kokoajan painetta langalla pitäen, langan sidoksen alle. Tämän jälkeen katsaisin mattoveitsellä varovasti langanpään todella läheltä sidosta. Lanka tuli siis ulos siitä kohtaa missä aluksi kiinnitin lenkin sidoksen alle.

Valmis sidos pääteltynä.

Seuraavaksi laitoin sidoksen alkuun ja loppuun pienet sutaisut pikaliimaa sekä laitoin vielä yhden paperin suojaamaan kirjaa lakkauksen ajaksi (toimii samalla hyvätä tasona pitää lakkapulloja yms, niin ei sotke pöytää). Aihion molempiin päihin laitoin pienet palaset teippiä, jotta saisin lakkauksesta mahdollisimamn siistin. Lakkaamisessa käytin mustaa perholakkaa, mikä ainakin Nippon Verkon myyjän mukaan pitäisi riittää (ja peittää samalla kauneusvirheet). Tässä lakassa on lisäksi se hyvä puoli, että se kuivuu verraten nopeasti, joten vapaa ei käsin tarvitse kauaa pyöritellä kun laittaa ensin useamman ohuen lakkakerroksen.

Kaksi lakkakerrosta takana.

Tällä hetkellä sidoksen päällä on kolme lakkakerrosta ja ainakin eilen illalla näytti siltä, että se saattaisi riittää. Täytyy vielä tänään katsoa miellyttääkö kuivunut lakkaus silmää (eli näkyykö sidosuria yms.) ja katsoa sitten jos vielä kerran sen lakkaa vai antaako olla. Laitan tännekin sitten vielä kuvan siitä miltä se valmiina näyttää. Sen jälkeen onkin sitten vain testi ja tositoimet jäljellä.

Ylijäänyt sidontalanka on vähän liian tuhtia pieniin pintaperhoihini ja koska mieletäni tämä oli todella mielenkiintoinen ja hauska projekti, niin voipi olla että kokeilen ihan vaikka ensin tasurivavan rakentamista ensi talveksi ja jos oikein innostuu (ja fasiliteetit antavat myöten), niin olisihan se hienoa joskus kalastella ihan itsetehdyllä jigivavalla.

Kalaa kannattaa kalastaa vaikkei saisikaan.
-JP

Rautavedellä 17.5. ja 19.5.

Vuoden ensimmäiset oikeat venellä tehdyt kalareissut tuli tänä vuonna tehtyä Sastamalan Rautavedelle. Jigit pääsivät koputtelemaan vuolteiden alajuoksujen ja reimareiden asukkeja, mutta melko laihalla syönnillä.

Sunnuntainen reissu kesti reilut 10 tuntia ja sääolosuhteet vaihtelivat tuulisesta ja pilvisestä aina iltaa kohden tyyneen ja aurinkoiseen keliin. Lämpötilat olivat noin 13 astetta plussan puolella ilmassa ja pintaveden lämpötila vaihteli päivän aikana 9,1 - 11,9 celciusasteen välillä. Tuuli maksimissaan 4 m/s. Heittely keskittyi noin 7-10m syville kuopille ja penkoille, mutta ottikalat olivat poikkeuksetta noin 7m syvyydessä. Saaliina iltapäivästä 5 noin 1 kg haukea, jolloin ottipelinä toimi Peter Lahden V-shad 9cm kirkkaan vihreä/keltainen värityksessä 15g päällä. Hauki kun ei kuitenkaan kohdekala ollut, niin vaihdoimme paikkaa kevyen virran puolelta seisovaan veteen rinteen reunaan, missä isot särkiparvet hyppivät matalassa. Pommitimme jigeillä sekä matalaa että syvää puolta isojen ahventen toivossa. Yksi körmyniska sieltä sietten löytyikin ja puntari näytti painoksi 300g. Pikkukalaa oli vedessä kuitenkin seassa reippaasti ja muita ahvenia alueella emme saaneet enää houkuteltua iskemään, vaikka muutamia tärppejä saatiin.

Tässä vaiheessa kokeiltiin antaa V-shadeihin hieman lisää väriä punaisella ja oranssilla valkosipulitussilla ja heti ensimmäisillä heitoilla napsahti syvemmältä puolelta kiinni komea 43cm kuha joka pääsi alle 45 senttisenä jatkamaan matkaansa. Pian samaan jigiin kävi syvästä kiinni pieni noin 20cm kuha. Molemmat olivat iskeneet jigiin sivusta ilmeisesti kohteena punaiset raidat koukun molemmilla puolilla. Syönti kuitenkin loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Tässä vaiheessa päätimme lähteä erään reimarin läheisyyteen katsastamaan noin 10m syvän kuopan minkä ympärillä olimme nähneet päivällä useamman kalastusveneen piipahtaneen. Peter Lahti ei tässä vaiheessa enää kelvannut kaloille, vaan ottipeliksi muodostui Lunker Cityn Swim Fish (10cm) värissä Ghost Minnow ja nuppina 17g. Reimari antoi vielä kaksi noin 42cm kuhaa ja molemmat ottivat kiinni kuopan reunalta.

Komea kuha, komea keli

 Takaisintullessa alkoi ilta jo hämärtää ja ajattelimme kuitenkin vielä laittaa pikkuvaaput veteen ja uistella matkan takaisin venepaikalle. Pieneen oranssiin merimetsoon tarrasikin kiinni sitten tämän vuoden ahvenpohjat: 34,5cm/600g. Ilo oli herkässä, sillä kunnon tapahtumat olivat päivän aikana olleet vähissä ja juuri näitä oltiin tultu hakemaan. Kala otti vaappuun kiinni kevyessä virrassa rinteessä jossa syvyys muuttui noin 10m --> 5m. Tästä on hyvä lähteä parantamaan.


34,5cm/600g

Tiistaina keli oli mitä mahtavin. Ilma oli tyyni ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Lämmintä oli noin 15 astetta ja veden lämpötila koko 6 tunnin reissun ajan yli 11 astetta. Päätimme kokeilla samoja paikkoja kuin sunnuntaina, mutta taas todettuamme, että virrasta ei löytyisi kuin haukia, niin päätimme siirtyä pyörimään tutuksi tulleen reimarin läheisyyteen. Kaiku lupasi hyvää, sillä välivedessä oli paljon pieniä kalaparvia ja pohjaan piirtyi monta komeaa "banaania". Näitä koitettiin houkuttaa perinteisillä jigeillä, vertikaalilla, Kalarosvon tasapainolla, Texas rigillä, Carolina rigillä ja jopa täkysärjellä, joka oli tarttunut kiinni vaappuun siirtymäuistelun aikana. Mikään ei näille kaloille kuitenkaan tuntunut kelpaavan, joten päätimme lähteä kokeilemaan rohkeasti eri värejä ja lopulta vaaleamahainen ja läpikuultavan oranssiselkäinen jigi kelpasi kaloille. K.P Baitsin Lazy Shad ja Fox Ragen Zander Pro antoivat molemmat kalaa, mutta KP:n laiskahko uinti 14g päällä antoi tehokkaampana kaksi alamittaista kuhaa ja yhden todella hyvän tärpin, lyhyen taistelun ja karkuutuksen. Samanaikaisesti Zander Pro antoi vain yhden kuhan ja yhden vajaa 200g ahvenen. Ahven napattiin mukaan, jotta olisi edes jotain kotiin viemistä.

Kala ei ole iso, mutta mikä keli!

Pari reissua enteili hyvää ja nyt kun ottipaikat alkavat olla tiedossa, niin luulisi kalaakin pian alkavan nousemaan parempaan tahtiin. Reissukin tehtiin vielä kustannustehokkaasti kun Vammalan urheilutarvikeliikkeen poistomyynnistä käytiin hakemassa jigipäitä ja muuta sälää -50 % alennuksilla. Kalan kilohinta siis tippui ihan silmissä.

Kalaa kannattaa kalastaa vaikkei saisikaan.
-JP