Vavan korjausta / Vaparenkaan vaihto osa 3

No nyt sen pitäisi olla valmis. Päällekkäisiä kerroksia tuli 4 kunnes olin tyytyväinen tulokseen. Sidos tuntuu kestävältä ja miellyttää omaa silmää. Kovin suurta merkitystä toiseksi alimmalla vaparenkaalla ei vavan toiminnan kannalta ole, eikä se kovin isoon rasitukseen kalastettaessa onneksi joudu. Lähinnä tärkeää tässä on nyt vain se, että rengas ohjaa siiman kapeampiin renkaisiin ja ei nirhaa siimaa heitettäessä/kelatessa. Testireissun jälkeen näkee sitten onko renkaan vaihtamisella mitään konkreettista merkitystä.  Tässä vielä kuva valmiista ja lakatusta sidoksesta:

Valmis ja viimeistelty sidos ja lakkaus

Jos vapaa ei kovin tarkasti katso, niin luulempa ettei ulkopuolinen sitä ihan heti vaihdetuksi huomaa, vaikka spottaamista saattaakin helpottaa se, että lähettivät minulle verkkokaupasta väärällä värityksellä olevan vaparenkaan. Eipä se toimintaan mitenkään vaikuta onko kehys krominen vai musta, mutta näkyypähän oma kädenjälki nyt kunnolla vavassa.

Kalaa kannattaa kalastaa vaikkei saisikaan.
-JP

Vavan korjausta / Vaparenkaan vaihto osa 2

Noniin, nyt on remppakin siltä osin ohi, että mahtui itsekin pöydän ääreen korjailemaan vaparengasta josta jo aiemmin kirjoittelin. Polte sen korjaamiseen nyt tuli siitä, kun kävin toissapäivänä Ratinanrannassa heittelemässä (tuli muuten yksi todella laiha vajaa 40cm kuha) ja tuntui siltä, että heitot jäivät kokoajan pikkuisen liian vajaiksi. Jig'n Prolla kun ei ole pituutta kuin 183cm ja Daiwalla kuitenkin jo 191cm. Erot eivät tunnu isoilta, mutta kyllä se vain heittopituuksissa itsellä ainakin näkee.

Ensimmäinen vaihe oli rakentaa "vavanpyöritysteline". Osat mitä tähän tarvittiin oli kaksi samankorkuista pahvilaatikkoa, kaksi painavaa kirjaa (itse poimin pari Remeksen romaania), sakset ja kaksi sivua lehdestä (tai vaikka pari A4-paperia). Ensin leikkasin pahvilaatikon reunoihin samoille kohdille lovet missä vapa pysyi paikallaan ja sitä pystyi pyörittämään. Samalla hieman pyöristelin reunoja, etteivät terävät kulmat hankkaisi aihiota vasten. Sitten asettelin ensin toisen kirjan sen laatikon pohjalle, jonka kohdalla korjattava vaparengas oli, sitten pala paperia suojaamaan kirjaa, sidontalanka siihen päälle (lankarulla itsestä poispäin ja itse lanka nousee kohti vapaa kirjan edestä), toinen paperi päälle ja toinen kirja siihen päälle. Seuraavaksi vain vapa telineeseen ja eikun sitomaan.

"Vapateline"

Laitoin hieman pikaliimaa vaparenkaan jalan alle, jotta se pysyisi kunnolla paikallaan pyörityksessä ja poistin sen paikallaan aluksi pitäneet teipinpalaset. Tässä kohtaa olin erittäin huolellinen, että vaparengas oli oikeassa linjassa, ettei sitten tarvitse lopussa kirota vinoa rivistoä.

Vaparengas liimattuna ja valmiina sidottavaksi.

 Ja sitten sitomaan. Aloitin sidoksen reilusti jalan etupuolelta ja lukitsin langan sidoksen alle kuten perhoja sitoessani. Tämän jälkeen varmistin, että lanka pysyi koko ajan kireällä ja lähdin pyörittämään vapaa akselinsa ympäri. Samalla huomasin, että vapa ei pysynyt kokoajan aivan samalla kohtaa ja sidokseen tuli ärsyttävän näköisiä aukkoja, joten rapsuttelin kynnellä sidosta tiiviiksi ja tasaiseksi jotta se olisi mahdollisimman siisti ja tukeva.

Sidos noin puolessavälissä. Taustalla näkyy hyvin lankarullan paikka.

 Sidoksen "nostaminen" jalan päälle oli kaikkein vaikein kohta, vaikka olin hionut jalan kärjen niin lättänäksi ja teräväksi kuin suinkin uskalsin. Tarkkasilmäinen saattaakin huomata, että jouduin kertaalleen palaamaan langan kanssa jalan alle ja sen jälkeen nostamaan langan uudelleen jalan päälle saadakseni sen kokonaan peitettyä. Tätä kauneusvirhettä lakkauksen jälkeen ei kuitenkaan huomaa. Miksi en sitten purkanut sidosta taaksepäin ja tehnyt uudelleen? Meinasinkin aluksi, mutta huomasin että mikäli lanka pääsee yhtään löystymään, niin sidos alkaa samantien kärsimään. Se tässä DIY-vapatelineessä onkin ongelma, lankaa ei saa palautettua kunnolla kireällä takaisin rullalle. Minun olisi siis pitänyt purkaa koko sidos ja aloittaa alusta, mutta olin korjausliikkeeseen tyytyväinen joten päätin jatkaa. Seuraavaksi vuorossa oli sidoksen päättäminen aivan vaparenkaan jalan päähän. Tähänkin oli olemassa hyvä niksi jonka internet ja google minulle paljastivat. Tein noin 10-15 kierrosta ennen loppua kuitusiimasta lenkin/loopin ja asetin sen siten, että lenkin pää osoitti itse rengasta kohti, asetin sen sidontalangan alle ja jatkoin sitomista aivan jalan loppuosaan asti. Pidin paineen sidontalangalla pitämällä päätöskohdan päällä sormeani, katkaisin langan, jätin reilusti varaa (noin 15cm) ja ujutin langan pään lenkistä läpi. Tämän jälkeen otin lenkin toisesta päästä molemmista irtopäistä kiinni ja vedin tasaisesti, kokoajan painetta langalla pitäen, langan sidoksen alle. Tämän jälkeen katsaisin mattoveitsellä varovasti langanpään todella läheltä sidosta. Lanka tuli siis ulos siitä kohtaa missä aluksi kiinnitin lenkin sidoksen alle.

Valmis sidos pääteltynä.

Seuraavaksi laitoin sidoksen alkuun ja loppuun pienet sutaisut pikaliimaa sekä laitoin vielä yhden paperin suojaamaan kirjaa lakkauksen ajaksi (toimii samalla hyvätä tasona pitää lakkapulloja yms, niin ei sotke pöytää). Aihion molempiin päihin laitoin pienet palaset teippiä, jotta saisin lakkauksesta mahdollisimamn siistin. Lakkaamisessa käytin mustaa perholakkaa, mikä ainakin Nippon Verkon myyjän mukaan pitäisi riittää (ja peittää samalla kauneusvirheet). Tässä lakassa on lisäksi se hyvä puoli, että se kuivuu verraten nopeasti, joten vapaa ei käsin tarvitse kauaa pyöritellä kun laittaa ensin useamman ohuen lakkakerroksen.

Kaksi lakkakerrosta takana.

Tällä hetkellä sidoksen päällä on kolme lakkakerrosta ja ainakin eilen illalla näytti siltä, että se saattaisi riittää. Täytyy vielä tänään katsoa miellyttääkö kuivunut lakkaus silmää (eli näkyykö sidosuria yms.) ja katsoa sitten jos vielä kerran sen lakkaa vai antaako olla. Laitan tännekin sitten vielä kuvan siitä miltä se valmiina näyttää. Sen jälkeen onkin sitten vain testi ja tositoimet jäljellä.

Ylijäänyt sidontalanka on vähän liian tuhtia pieniin pintaperhoihini ja koska mieletäni tämä oli todella mielenkiintoinen ja hauska projekti, niin voipi olla että kokeilen ihan vaikka ensin tasurivavan rakentamista ensi talveksi ja jos oikein innostuu (ja fasiliteetit antavat myöten), niin olisihan se hienoa joskus kalastella ihan itsetehdyllä jigivavalla.

Kalaa kannattaa kalastaa vaikkei saisikaan.
-JP

Rautavedellä 17.5. ja 19.5.

Vuoden ensimmäiset oikeat venellä tehdyt kalareissut tuli tänä vuonna tehtyä Sastamalan Rautavedelle. Jigit pääsivät koputtelemaan vuolteiden alajuoksujen ja reimareiden asukkeja, mutta melko laihalla syönnillä.

Sunnuntainen reissu kesti reilut 10 tuntia ja sääolosuhteet vaihtelivat tuulisesta ja pilvisestä aina iltaa kohden tyyneen ja aurinkoiseen keliin. Lämpötilat olivat noin 13 astetta plussan puolella ilmassa ja pintaveden lämpötila vaihteli päivän aikana 9,1 - 11,9 celciusasteen välillä. Tuuli maksimissaan 4 m/s. Heittely keskittyi noin 7-10m syville kuopille ja penkoille, mutta ottikalat olivat poikkeuksetta noin 7m syvyydessä. Saaliina iltapäivästä 5 noin 1 kg haukea, jolloin ottipelinä toimi Peter Lahden V-shad 9cm kirkkaan vihreä/keltainen värityksessä 15g päällä. Hauki kun ei kuitenkaan kohdekala ollut, niin vaihdoimme paikkaa kevyen virran puolelta seisovaan veteen rinteen reunaan, missä isot särkiparvet hyppivät matalassa. Pommitimme jigeillä sekä matalaa että syvää puolta isojen ahventen toivossa. Yksi körmyniska sieltä sietten löytyikin ja puntari näytti painoksi 300g. Pikkukalaa oli vedessä kuitenkin seassa reippaasti ja muita ahvenia alueella emme saaneet enää houkuteltua iskemään, vaikka muutamia tärppejä saatiin.

Tässä vaiheessa kokeiltiin antaa V-shadeihin hieman lisää väriä punaisella ja oranssilla valkosipulitussilla ja heti ensimmäisillä heitoilla napsahti syvemmältä puolelta kiinni komea 43cm kuha joka pääsi alle 45 senttisenä jatkamaan matkaansa. Pian samaan jigiin kävi syvästä kiinni pieni noin 20cm kuha. Molemmat olivat iskeneet jigiin sivusta ilmeisesti kohteena punaiset raidat koukun molemmilla puolilla. Syönti kuitenkin loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Tässä vaiheessa päätimme lähteä erään reimarin läheisyyteen katsastamaan noin 10m syvän kuopan minkä ympärillä olimme nähneet päivällä useamman kalastusveneen piipahtaneen. Peter Lahti ei tässä vaiheessa enää kelvannut kaloille, vaan ottipeliksi muodostui Lunker Cityn Swim Fish (10cm) värissä Ghost Minnow ja nuppina 17g. Reimari antoi vielä kaksi noin 42cm kuhaa ja molemmat ottivat kiinni kuopan reunalta.

Komea kuha, komea keli

 Takaisintullessa alkoi ilta jo hämärtää ja ajattelimme kuitenkin vielä laittaa pikkuvaaput veteen ja uistella matkan takaisin venepaikalle. Pieneen oranssiin merimetsoon tarrasikin kiinni sitten tämän vuoden ahvenpohjat: 34,5cm/600g. Ilo oli herkässä, sillä kunnon tapahtumat olivat päivän aikana olleet vähissä ja juuri näitä oltiin tultu hakemaan. Kala otti vaappuun kiinni kevyessä virrassa rinteessä jossa syvyys muuttui noin 10m --> 5m. Tästä on hyvä lähteä parantamaan.


34,5cm/600g

Tiistaina keli oli mitä mahtavin. Ilma oli tyyni ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Lämmintä oli noin 15 astetta ja veden lämpötila koko 6 tunnin reissun ajan yli 11 astetta. Päätimme kokeilla samoja paikkoja kuin sunnuntaina, mutta taas todettuamme, että virrasta ei löytyisi kuin haukia, niin päätimme siirtyä pyörimään tutuksi tulleen reimarin läheisyyteen. Kaiku lupasi hyvää, sillä välivedessä oli paljon pieniä kalaparvia ja pohjaan piirtyi monta komeaa "banaania". Näitä koitettiin houkuttaa perinteisillä jigeillä, vertikaalilla, Kalarosvon tasapainolla, Texas rigillä, Carolina rigillä ja jopa täkysärjellä, joka oli tarttunut kiinni vaappuun siirtymäuistelun aikana. Mikään ei näille kaloille kuitenkaan tuntunut kelpaavan, joten päätimme lähteä kokeilemaan rohkeasti eri värejä ja lopulta vaaleamahainen ja läpikuultavan oranssiselkäinen jigi kelpasi kaloille. K.P Baitsin Lazy Shad ja Fox Ragen Zander Pro antoivat molemmat kalaa, mutta KP:n laiskahko uinti 14g päällä antoi tehokkaampana kaksi alamittaista kuhaa ja yhden todella hyvän tärpin, lyhyen taistelun ja karkuutuksen. Samanaikaisesti Zander Pro antoi vain yhden kuhan ja yhden vajaa 200g ahvenen. Ahven napattiin mukaan, jotta olisi edes jotain kotiin viemistä.

Kala ei ole iso, mutta mikä keli!

Pari reissua enteili hyvää ja nyt kun ottipaikat alkavat olla tiedossa, niin luulisi kalaakin pian alkavan nousemaan parempaan tahtiin. Reissukin tehtiin vielä kustannustehokkaasti kun Vammalan urheilutarvikeliikkeen poistomyynnistä käytiin hakemassa jigipäitä ja muuta sälää -50 % alennuksilla. Kalan kilohinta siis tippui ihan silmissä.

Kalaa kannattaa kalastaa vaikkei saisikaan.
-JP    




Todella mielenkiintoinen youtube-kanava

Nyt täytyy myöntää, että olen löytänyt ehkä tähän mennessä parhaan kalastusaiheisen youtube-kanavan minkä parissa saa hyvin kulumaan aikaa päivinä jolloin kalaan ei pääse. Tämä kanava kulkee nimellä "kanalgratisdotse" ja pitää sisällään huikeita videoita eri kalastusmuodoista ja kohdekaloista. Itseäni erityisesti ovat kiinnostaneet  ahvenia ja kuhia käsittelevät videot, mutta paljon muitakin mielenkiintoisia pätkiä mm. syvänmeren kalojen, bassin, hauen ja monien muiden lajien kalastuksesta. Paljon hyviä vinkkejä sieltä on myös poimittu tulevalle kaudelle.

Itse tutustuin kanavaan ensi kertaa Facebookin "Jigikalastus" -ryhmän kautta ja voin tätäkin ryhmää suositella kaikille jigikalastuksesta kiinnostuneille. Paljon mielenkiintosia saaliskuvia ja vinkkejä tulee päivittäin vastaan. Mutta takaisin kanalgratisdotse:n kimppuun. Kanava on ruotsalainen, mutta lähes kaikissa videoissa puhutaan englantia ja muissa näytti ainakin tekstit englanniksi olevan, joten myös ruotsia taitamaton pysyy kärryillä ja oppii samalla kalastusaiheista sanastoa. Huvi ja hyöty samalla!

Oma ehdoton suosikkini kanavan tuotannosta on "Perch pro - The Next Level of Perch Fishing", joka on 6 jakson mittainen kolmen joukkueen jigikalastuskilpailu jossa kohdekalana on ahven. Sen lisäksi, että tässä on mitä parasta viihdettä, niin samalla oppii paljon ahven jigauksesta kun osaa hieman lukea rivienvälistä mitä ja missä milloinkin touhutaan. Toinen mielenkiintoinen videosarja mikä kanavalla on pyörinyt on "Fly vs. Jerk", joka taas tarjoaa hauenkalastuksesta kiinnostuneille uskomattoman määrän viihdettä. Peroonat näissä videoissa ovat todella värikkäitä ja huumoriakin piisaa (sekaan mahtuu jopa pari suomalaistakin kaveria "Fly vs. Jerk 6:ssa"). Tässä vielä linkki tuohon kanavaan ja Perch Pro:n ensimmäiseen jaksoon.

Näissä jaksoissa on aikas usein esillä "CWC Fisching Team" ja heidän edustamansa kalastustuotebrändi "BFT". Merkki on nyt alkanut myös rantautua Suomeen ja ainakin mitä itse olen kuullut, niin tämä on kyllä ansainnut lähemmänkin tutkailun. Tässä onkin nyt harkinnan alla, että pitäisikö joku tuote merkiltä hankkia (esim. vertikaalivapa, joka on jo vähän aikaa ollut hakusessa). Sekä kanalgratisdotse:n videoiden, että muuten merkistä selvittämäni tiedon pohjalta, olen muodostanut mielessäni kyllä erittäin hyvän imagon tuoteperheestä. Miellän tuotteiden imagon olevan vahvasti laatupohjainen, eli brändillä ei ole lainkaan ns. halpoja sekundatuotteita jotka laskisivat sen mielikuvaa. Mielenkiintoista tässä on kyllä se, että tuotteen imago itselleni perustuu vasta tosiaan vain mielikuviin ja jonkin verran käyttäjäkokemuksiin mitä on sosiaalisessa mediassa tullut vastaan. Eli ainakin brändin markkinointi on samalla hoidettu hyvin. Nämä olettamuksethan voisi tarkistaa vain itse testaamalla tuotteita. Kuitenkaan, ainakaan muista kalastusbrändeistä, minulla ei vielä ole ollut näin vahvaa fiilistä ennen ensimmäistäkään käyttökertaa, mikä omalla tavallaan tuo mielenkiintoisen mausteen tähän soppaan. Voin kyllä myös myöntää pitäväni erityisesti brändin ulkoasusta ja arvoista, mitkä nykypäivänä vaikuttavat myös merkittävästi kulutajan ostopäätöksiin. No ehkä kuitenkin vanha sanonta, että "kalastaja on markkinoinnin uhri" pitää hyvin paikkansa.

Muistinkin juuri, että kyllähän minulla on pari BFT:n flexheadia (pää ruuvataan jigirunkoon ja koukutus hoidetaan stingerillä) odottamassa kesän vertikaalipäiviä. Nämä vaikuttavatkin kyllä todella mielenkiintoisislta, sillä niissä ei ole jigipäälle tyypillistä koukkuvartta, joka jäykistäisi jigin muotoa. No ehkä senkin sitten käyttämällä näkee, että ovatko ne tehokkaampia verrattuna tavallisiin jigipäihin. 

Kalaa kannastaa kalastaa vaikkei saisikaan.
-JP

Vaparenkaan korjausta tai oikeastaan vaparenkaan vaihtaminen

Noniin, nyt aloitin sitten Team Daiwa Specialist TD 631 MS:n, alhaalta laskien toisen vaparenkaan, DIY-korjaamisen. Vaparenkaan sisäosan keraaminen suojahan murtui heti kauden avausreissulla (MP) ja vapa on ollut siitä asti vempparyhmässä vapautuksilla VP+VMTL. Nyt päätin kuitenkin saattaa vavan kuntoon ennen kunnon sesongin alkamista ja pienen etsimisen jälkeen löysin Mistpoolista suunnilleen saman kokoisen ja näköisen vaparenkaan sekä vavanrakennukseen tarkoitettua siimaa, joilla operaation ainakin luulisi jotenkuten onnistuvan. Näiden lisäksi hain Nippon Verkosta mustaa perholakkaa, sillä se kuivuu verraten nopeammin kuin epoksi tai vapalakka ja luulisi nyt siinä kuormituksessa hyvin kestävän. Lisäksi kun en omista mitään vavanpyörityslaitetta, niin mielelläni pyörittelisin sitä käsin vain mahdollisimman lyhyen ajan ja lakkaan vaikka sitten useampaan kertaan.

Vavanpyörittelyteline on vielä suunnittelun alla, mutta löysin mielenkiintosien ohjeen miten ihan pahvilaatikosta saisi sellaisen rakenneltua (sopii samalla hyvin opiskelijabudjetin DIY-teemaan). Siimatelineenkin siihen saisi kahdesta painavasta kirjasta ja parista A4-paperista. Saas nähdä kuinka toimii kun pääsen sitä testaamaan.

Nyt kuitenkin ensimmäisenä vaiheena oli vanhan vaparenkaan irroittaminen taisteluvälineinä mattoveitsi, vesihiomapaperi ja pinsetit. Ensin leikkasin varovasti vaparenkaan jalan päältä sen suuntaisesti lakan pois ja irroitin vanhan renkaan paikaltaan. Sitten piti irroittaa loppu sidos ja siinä vasta aikaa tuhlaantuikin, sillä olin päättänyt etten tee yhtä ainoatakaan naarmua aihioon ja pikkuhiljaa varoen poistin lakan, langan ja koristeet aihion päältä pinseteillä avittaen ja lopuksi silotin pohjan varovasti vesihiomapaperilla.

Vaparengas irroitettu ja aihio putsattu (uusi rengas vasemmalla)

Hioin vaparenkaan kärjen teräväksi jottan siima olisi mahdollisimman helppo saada paikalleen ja tasoitin kiinnityspintaa sen verran, että renkaan jalka asettui suoraan. Seuraavaksi kiinnitin uuden vaparenkaan samalle paikalle, mistä olin vanhan irroittanut ja teippasin sen pienellä kapealla pätkällä sähkömiehenteippiä kiinni aihioon. Seuraavaksi asettelin ja pähkäilin vaparenkaan asentoa, että miten se varmasti olisi suorassa, kunnes muistin joltain foorumilta lukemani ohjeen, jossa neuvottiin laittamaan siima paikoilleen ja kuormittamaan vapaa, jolloin näki onko vaparengas oikeassa linjassa. Löydettyäni oikean kohdan, kiinitin vaparenkaan kunnolla paikalleen teipillä odottamaan sitomista.

Vaparengas kiinnitettynä paikalleen teipillä aivan jalan juuresta

Uusi vaparengas on melkein identinen vanhan kanssa muuten, mutta se on hivenen korkeampi, jolloin siima ei ota renkaaseen kontaktia ennen kuin vapaa alkaa kuormittamaan. 10g jigipää ei tähän vielä aivan riittänyt. En usko tämän kuitenkaan vaikuttavan vavan toimintaan millään tavalla, vaan lähden rohkein mielin sitomaan sidosta jalan päälle kunhan vain saan ensin pyörityspahvilaatikon tehtyä valmiiksi. Tässä saattaa pieni hetki mennä, sillä kotona on tällä hetkellä remontti käynnissä ja tavarat ovat sikin sokin ja miten sattuu. Luultavasti vapun jälkeen pääsen testaamaan seuraavan vaiheen.

Tänään oli myös tarkoitus käydä Ratinanrannassa heittelemässä, mutta kova tuuli pakotti luopumaan niistä ajatuksista ja odottamaan parempia sääolosuhteita.

Kalaa kannattaa kalastaa vaikkei saisikaan.
-JP     

Välineurheilua

Ajattelin hieman kertoa millaisella välineistöllä kalastelen, sillä hyvistä ja huonoista varusteista itse lukemani kommentit ovat olleet kullanarvoisia omia hankintapäätöksiäni tehdessä. Omistan tällä hetkellä 4 eri jigisettiä (kolme haspelia ja yksi hyrrä), yhden perhosetin, yhden raskaamman yleissetin (haspeli) ja kaksi jäämerensettiä (hyrrät). Tässä postauksessa ajattelin esitellä hieman jigikalustoani.

Jigiseteistä

Okuma Safina Pro -setti (183cm) oli ensimmäinen oma jigisettini, joka nykyöään jää itselläni valitettavasti harvemmalle käytölle, mutta pääsee toteuttamaan tarkoitustaan kun kalakavereiden kanssa tulee joskus lähdettyä matkaan ja toinen ei jigisettiä satu omistamaan. Setti on ollut todella hyvä hinta/laatu suhteeltaan ja voin sitä huolletta suositella ensimmäiseksi setiksi. Sopii loistavasti ahvenen jigittelyyn, mutta on sillä onnistuenesti väsytelty kuhia, haukia, rautuja ja yksi kirjolohi. Toiminnaltaan vapa on kärjestä ehkä hieman vempula, ja siksi kuhien luiseen kitaan tartuttaminen voi olla hankalaa, mutta juuri ahvenet se tartuttaa kuin itsekseen sopivan jouston ansiosta. Kela tässä ei mikään ihmeellinen ole, mutta ei sen jigittelyssä tarvitsekaan olla, kunhan toimii. Mukavan pienenä se ei ole tiellä ja on juuri sopivassa tasapainossa vavan kanssa. Nyt tässä melkein jo ihmettelee miksen kalasta sillä useammin... Ehkäpä siksi, että se on usein juuri jollain kalakaverilla käytössä.

Yoshino Jig'n Pro (183cm) / Team Daiwa Specialist TD 631 MS (191cm) & Daiwa Aird Sh 2000H -setti sisältää, niinkuin lukea saattaa, kaksi vapaa ja kelan. Ideana tässä on se, että voin tilanteen mukaan napata mukaani kumman vavan tahansa ja Daiwan ollessa 1-osainen, on sen kuljettaminen esim. pyörän kanssa liian hankalaa. Tällä hetkellä Daiwa tosin odottaa yhden vaparenkaan vaihtoa, joten saas nähdä onko vapa sen jälkeen enää soiva peli vai varaosakamaa (kyllähän kaikkea vavan korjaamsiesta/rakentamisesta alkaen pitää myös testata). Molemmat vavat ovat Okumaa jäykempiä ja sopivat loistavasti kuhan jigittelyyn. Lisäksi tällöin jos reissulla on kohdekalana kuha, niin voi kaverille antaa toisen vavoista käyttöön ja vaihtaa siihen vain jostain muusta setistä kelan. Vavat ovat mielestäni molemmat loistavia ja tunnokkaita ja pelaavat väsytystilanteissa loistavasti. Kokemukseni perusteella uskon tosin, että Daiwalla pystynee helpommin väsyttämään ison kalan kuin Yoshinolla. Tämä johtuu osittain vavan pituudesta ja osittain yksiosaisuudesta, mutta toisaalta taas Yoshino tarjoaa kunnon tunnelmaa ja tuntumaan vavan päähän jo pienemmänkin kalan kanssa. Rannalta heitellessäni olen suosinut Daiwaa sen pituuden takia (koska heittopituus) ja veneessä molemmat ovat saaneet melko tataisesti käyttöaikaa riippuen tietysti siitä onko Daiwaa edes pystynyt kuljettamaan mukana Tiivistäen voisi kai siis sanoa, että Yoshino on hyvä kuha/ahvenvapa ja Daiwa enemmän taas puhtaasti kuhavapa. Molemmat vavat sopivat lisäksi myös vertikaalikalastukseen jäykkyytensä puolesta. Kelan virkaa toimittava Daiwa Aird on toiminut loistavasti ja en ole voinut olla kuin tyytyväinen vaikka se ei olekaan kuin vasta muutaman kuukauden nähnyt tositoimia Penn Fiercen irtisanottua yhteistyösopimuksensa. Jarrua riittää tarpeisiini ja kelaaminen on mukavan pehmeää mitä kelalta arvosta. Jarrunsäätö on myös hyvä ja siitä pystyy helposti valitsemaan tilanteeseen sopivimman voimakkuuden.

Dragon Millenium HD Perch (230cm) & Shimano Solstace 1000 -setti on puhtaasti ahvenen jigittelyyn tarkoitettu. Heitot ovat pitkiä keveimmilläkin päillä ja tuntuma erinomainen. Lisäksi ohut punainen indikaattorikärki helpottaa tärppien huomaamista. Kun ahven ravistelee vavan päässä, niin siitä ei tunnelmaa puutu. Pidänkin tästä vavasta juuri siksi, että se tarjoaa kunnolla tunnelmaa pienienkin kalojen kanssa. Hankintahintakaan eil ollut tälle vavalle paha kun sain sen hankittua erittäin halvalla "muuttomyynnissä" (samaisesta myynnistä mukaan tarttui myös edellä mainittu Daiwa ja myöhemmin vastaan tuleva Patriot). Shimano on ollut todella hyvä kela tähän mennessä, vaikka jouduinkin takuuhuollattamaan sen kerran kun kammen lukitussalvasta oli siältä jokin osa haljennut. Jarruvoima riittä tällä kelalla kuhankin kanssa ja sen takia vaihtelenkin sen paikkaa toisen kuhasetin ja tämän ahvensetin välillä riippuen aina kohdekalasta.

Patriot Ambinex Shadow (198cm) & Abu Garcia Blue Max -setti on ainoa hyrräsettini tällä hetkellä jigittelyssä. Hankin tämän alunperin vertikaalijigaukseen, mutta totesin sen soveltuvan siihen vain kevyemmillä jigipäillä. Hyrrällä heittelyyn sen sijaan sopii loistavasti ja olenkin sitä tällä hieman treenannutkin. Vapa tosiaan tuli hallintaani myös muuttomyynnistä ja siinä mielessä ostos ei ollut paha, vaikka vähän huti olikin. Vertikaalijigaukseen oikein sopiva peli kuitenkin kunhan ei kuormita vapaa liian painavalla jigipäällä. Hyrrä tällä on melko halpa, mutta oiein toimivaksi todettu "vanha ystävä", joka on ollut mukana niin hauen heittelyssä, talvipilkillä kuin nyt jigatessakin ja en ole kokenut tarvetta hankkia sen tilla tähän uutta kun oikein hyvin on asiansa ajanut. Ainoa miinus onkin, että kela on oikealta kelattava ja itse olen tottunut aina kelaamaan vasemmalla, vaikka oikeakätinen olenkin.

Näillä on tähän asti hyvin pärjätty ja toivottavasti pärjätään vielä pitkään. Kalamies on kuitenkin niin pahasti markkinoinnin uhri, että enköhän vielä löydä itseni uuden vavan/kelan ostamista harkitsemasta :).

Kalaa kannattaa kalastaa vaikkei saisikaan.
-JP

Aloitetaan uudestaan

Moro,

Aloitan nyt uudestaan alusta tämän blogin kirjoittamisen kun viime vuonna se tyssäsi täydelliseen ajanpuutteeseen, joten ei muuta kuin uuteen nousuun.

 Kerron aluksi hieman itsestäni: Olen -92 syntynyt tamperelainen mies, jolla on kalastusvuosia takana vaahtosammuttimen kokoisesta asti. Kalassa pyrin käymään aina kun vain koululta, töiltä, jalkapallolta ja futsalilta kerkeän. Keskityn pääsääntöisesti jigikalastukseen sen eri muodoissa kohdekaloina kuha ja ahven. Jäämerenkalastus on myös yksi intohimoistani ja pyrin siellä reissussa käymään "sen ison" perässä ainakin kerran vuodessa. Tein vuoden vaihteessa myös uudenvuoden lupauksen kalastukseen liittyen. Lupasin, että pyrin laajentamaan tietämystäni kaloista ja kalastuksesta sekä sen eri muodoista. Näin ollen aloin myös tänä vuonna harjoitela perhokalastusta, jossa päätavoitteena on pohjoisen raudut. Pääpaino kalastuksessa tulee kuitenkin todennäköisesti olemaan jigihommissa, mutta pyrin raportoimaan kaikenkaikkisesta edistymisestäni kalastuksen maailmassa.

Kalastuspaikkani ovat tietysti salaistakin salaisempia, mutta pääsääntöisesti sijoitun urbaani/city-kalastaessani Tampereen Pyhäjärvelle lähinnä Ratinan suuntaan ja veneestä tapahtuva kalastus sijoittuu Roineelle, Rautavedelle ja Keurusselälle.  Painotus on Pirkanmaan alueella, mutta joka vuosi myös jossain uusissakin paikoissa tulee käytyä.

Kalaa kannattaa kalastaa vaikkei saisikaan.

-JP